Historiallisesti vireen taso on elänyt paljon ajasta ja paikasta riippuen. Esimerkiksi Barokin aikaan 1600-luvulla yksi yleinen viretaso yksiviivaiselle A-sävelelle oli 415Hz. Yleistäen voi sanoa, että vireen taso on pyrkinyt nousemaan vuosisadasta toiseen, ja jokaisella viretasolla on ollut perusteensa ja puolestapuhujansa.

Moesti vanhakin piano on mahdollista saada soittokuntoon. Usein jopa ihan normaalilla virityshinnalla, tai joitakin kymppejä päälle. Toisessa vaakakupissa toki ovat ne pianot, jotka ovat korjauskelvottomia ilman merkittävää rahallista panostusta.

Vire on monimutkainen rakennelma, josta ei koskaan voi tehdä absoluuttisen kestävää. Päinvastoin. Vire on absoluuttisen muuttuva! Toki kaikki on suhteellista ja se, miten virettä arvioidaan, riippuu mm. henkilön kuuntelutaidosta ja ennen kaikkea siitä, missä kontekstissa virettä arvoidaan. Alan ammattilaiselle vireen muutos on aina selvästi kuultavissa jo varsin piankin virityksen jälkeen.

Piano on käsittämättömän hienostunut soitin, joka on soittajalle toisaalta varsin helposti lähestyttävä, mutta samalla tavattoman vaativa. Jos haluat oppia hallitsemaan vivahteikkaan pianonsoittotaidon, ei oikotietä onneen ole. Harjoitus tekee mestarin. Digipianolla kehitetty soittotekniikka mahdollistaa tiettyyn pisteeseen asti useita asioita myös pianolla soitettaessa, mutta rajat tulevat nopeasti vastaan ohjelmiston vaatimustason kasvaessa.

Pianonvirittäjä opiskelee systemaattisesti kolme vuotta pianonviritystä, suorittaa lukemattomia valvottuja testejä, joista saa arvosanat ja lopuksi suorittaa vielä ammatillisen työnäytteen. Tämä herättää kysymyksen: Miksi tämän lisäksi pitäisi olla erikseen vielä pianokaupan tai yhdistyksen valtuutus toimia ammatissa? Eikö kokonaisuuden kannalta olisi yksinkertaisempaa ja läpinäkyvämpää, jos pianonvirittäjien ammatillinen tutkinto, joka on joka tapauksessa ammattitaidon kulmakivi, olisi sidottu jollain tavalla näihin muihin valtuutuksiin tiiviimmin? Miten? Sen pohdinta voisi olla mielenkiintoista.

Asiakkaalle on tärkeää tehdä selväksi, mitä pianolta voi milläkin työmäärällä odottaa. Tämä johtuu siitä, että normaalikuntoisella laatupianolla ja vaikkapa 30 vuotta huoltamatta olleella heikompilaatuisella pianolla on täysin erilaiset toimintaedellytykset samalla työmäärällä. Siinä missä säännöllisesti huollettu laadukas soitin löytää "normaalihuollolla" yksinkertaisesti toiminnallisen optimialueensa, saa heikompi piano samalla työmäärällä ikään kuin tekohengityksen, jotta piano toimii peruskäytössä vähintäänkin välttävästi.

Pianonvirittäjät kuuluvat ammattikuntaan, joiden palkoista mielipiteet tuntuvat jakautuvan mieluumminkin kahtia kuin tasapainoisesti. Samaten kuin vaikkapa putkimiesten tuntipalkkoja joskus ihmetellään, myös pianonvirittäjän työnkuva kaipaa selvennystä, jotta joskus korkeiltakin tuntuvia hintoja voidaan perustella. Lopultahan kyse on juuri hintojen läpinäkyvyydestä, ei niinkään varsinaisesta hinnasta. Useimmat meistä ovat valmiita maksamaan tehdystä työstä kohtuullisen korvauksen! Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että asiakas ymmärtää hinnan rakenteen, jotta hinnan kohtuullisuutta voi arvioida.